Vaihtelun vuoksi...

Älkää pelästykö, mutta ajattelin että olisipa välillä hauska kokeilla tänne blogiin kirjoittamista suomeksi. Tämä kieltämättä vaatii tiettyä sopeutumista minultakin, mutta katsotaan, miltä tämä meistä (sinusta ja minusta) tuntuu.

Iltataivas Grazissa viime perjantaina.

Pienimuotoisissa eilisiltaisissa kekkereissämme (ok, tämä alkaa nyt jo tuntua oudolta) meni aika myöhään. Katsoimme Petran tietokoneelta elokuvaa "Speed", jonka olen nähnyt varmaankin kymmeniä kertoja jo (ihoni menee silti aina kananlihalle kun bussi nousee lentokoneen tavoin ilmaan), ja tarjosin kavereille suomalaista kossua. Näytti maistuvan!

Tänään olin suurimman osan päivästä kotona. Pesin kaksi pyykkikoneellista (käytin kuitenkin eri pesuainetta toisella kerralla - vaihtelun vuoksi), kirjoitin artikkeleita suomalaiseen Wikipediaan, kuurasin vessanpönttömme, jatkoin Muumi-kirjan lukemista, kuuntelin Beethovenin yhdeksännen sinfonian alusta loppuun ja improvisoin itselleni aika maittavan lounaan. Illalla olin myös puhelinyhteydessä Helsinkiin, sillä pikkusisko täytti tänään 16 vuotta!

Petra ja Thomas biletunnelmissa kotona.
Kokkasimme Thomasin kanssa järkyttävän ison määrän pastaa ja söimme (melkein) kaiken. Sen jälkeen lähdimme iltakävelylle keskustaan. Kävelimme Schlossbergin huipulle, josta näimme koko valaistun kaupungin. Kun olimme taas katutasolla, löysimme futuristisen hissin (ks. kuva alla) joka vei kellotornille. Meillä ei ollut tarvittavaa matkalippua, mutta astuimme huvin vuoksi hissiin ja painoimme nappia. Suureksi yllätykseksemme hissin lasiovet menivät silti kiinni ja hujahdimme takaisin Schlossbergin huipulle. Se oli niin jännää, että painoimme taas nappia ja olimme taas hetken päästä alhaalla. Meitä vastassa oli lipuntarkastajan näköinen herra, joka ei kuitenkaan helpotukseksemme pysäyttänyt meitä.

Tarkoitus oli ollut käydä joulutorilla juomassa glögiä, mutta ymmärrettävästi kojut olivat jo kiinni - olihan kello melkein 23. Kävelimme siis takaisin kotiin, jossa saimme nauttia vielä tunnin hiljaisuudesta ennen kuin Silvia, jolla on krooninen puheripuli, palasi sukulaistensa luota kotiin ja alkoi kertoa Wienin uskomattomista nähtävyyksistä. Hänen tätinsä ostaa hänelle joka viikonloppuna niin paljon ruokaa, että maanantaisin kukaan ei yleensä löydä mitään jääkaapista. Siitä tulee mieleen, että jääkaappimme toimii myös eräänlaisena mustana aukkona. En ole vieläkään löytänyt viime viikolla kadonnutta kurkkuani, ja toivottavasti en enää löydäkään.

Kello on jo aika paljon ja edessä on viimeinen viikko opintoja ennen kotimatkaa. Ehkäpä sitä pitäisi jo käydä nukkumaan. Minusta tuntuu että sänkyni perustana toimivat vaahtokuutiot alkavat pikkuhiljaa erkaantua toisistaan - täytyy pyytää kämppiksiä auttamaan jälleenrakentamisessa ennen kuin herään lakanaojasta.

Toivottavasti ei tullut liikaa kielivirheitä. Päivitin muuten taas linkit sivupalstalla! Hyvää yötä.